Vuodenvaihteessa ei Levillä ole kuin hetken valoisaa puolilta päivin. Laskettelurinteet ja jotkut hiihtoladut ovat valaistuja, mutta koiraladulle on mentävä valoisaan aikaan.
Alaskanmalamuuttini Esko on mieluisin hiihtokaverini. Nähdessään vetovaljaat Esko alkaa täristä innosta ja alkaa tepsuttaa tassuillaan aivan kuin se olisi metsälle lähtevä innokas hirvikoira. Eilen teimme talven ensimmäisen reissun yhdessä ja into oli kova.
Esko tiesi, mitä pitää tehdä: se asettui seisomaan aavistuksen ladun viereen ja jäi odottamaan, kunnes sain kytkettyä vetoliinan vyöhöni kiinni ja sukset jalkaani. Sitten vain käsky "mennään". Matka taittui tasaisen rivakasti eivätkä moottorikelkkojen ajoittaiset letkatkaan Eskoa hetkauttaneet. Hiihtäjiä oli vain vähän, joten matkan teko oli helppoa. Alaskanmalamuutit vetävät hiihtäjää eivätkä juokse rinnalla, joten vauhti voi olla välillä melkoista.
Immeljärven osuuden jälkeen koiralatu jatkuu maastossa kiertäen Ahvenjärven. Ahvenjärven pohjoispuolella on pari hankalaa kohtaa: yksi alamäki on malamuutin kanssa vähän jyrkkä ja toinen hankala kohta koiraladulla on mäen alapuolella olevan moottorikelkkareitin ylitys.
Sijainti: käänny Levikeskuksen liikenneympyrästä länteen ja seuraavasta risteyksestä vasemmalle, ohita K 5 -hotelli ja saavut Immeljärven rantaan. Parkkitilaa on hyvin vähän. Ladulle on siitä helppo mennä, mutta ajoittain hyvin vilkas moottorikelkkaliikenne saattaa häiritä.
