Levin huipulla koiran kanssa

Levitunturin huipulta aukeavat sielua hivelevät tunturimaisemat.

Kiipesimme tunturille alaskanmalamuuttini Eskon kanssa heinäkuisena iltana auringon porottaessa lämpimästi. Hyttysistä ei tunturissa ollut tietoakaan, ja sen olivat porotkin huomanneet. Esko yritti saada niistä leikkikaveria - eivät olleet porot leikkisällä tuulella vaan köpöttelivät kauemmaksi.

Aivan huippua kiertää puusta tehty "silta", jota pitkin on helppo astella. Koiran tassutkaan eivät raapiudu terävissä kivissä. Huipulle on rakennettu nuotiopaikka, jossa on polttopuut valmiina vajassa. Koiran voi tauon ajaksi sitoa kiinni malamuutinkin kestävään aitaan.

Levi on monta kertaa osoittanut ottavansa koirat huomioon. Niin tälläkin kertaa. Kierrettyämme tunturia saavuimme Gondoliaseman ylätasanteen Ravintola Palovartijaan. Sen edessä oli juomaämpäri koirille. Kyllä Eskolle maistui. Hännänheilutus Palovartijalle!



Huipulle voi kiivetä numeroituja reittejä myöten tai tulla Gondoli-hissillä. Autolla pääsee kesäaikaan lähes huipulle asti, josta voi jatkaa kävellen perille.


Näytä suurempi kartta

Ajo-ohje: Pari kilometriä Levikeskuksesta etelään ostoskeskuksen (Neste, K-kauppa, Rautia) kohdalta tunturia kohti. Risteyksessä on pieni kyltti "Levin huippu". Tien päässä pysäköintialue. Talvella pysäköintialue on muutamaa sataa metriä alempana Ravintola Tuikun kohdalla eikä Levin huipulle pääse talvella kävellen, koska kävelytie on laskettelurinteenä.

Jokiveneellä Lemmenjoella

Lähdimme alaskanmalamuuttimme Adjan kanssa heinäkuisena aamuna retkelle Lemmenjoelle. Ajoimme Njurgalahteen, joka on viimeinen paikka, minne pääsee autolla. Päämääränä oli virkistäytymisen lisäksi kokeilla sitä, miten matkustaminen ison koiran kanssa jokiveneessä onnistuu.

Lemmenjoen kansallispuistossa paikalliset matkailuyrittäjät pitävät yllä vuorovenepalvelua ja meidän piti ehtiä kello kymmeneltä Njurgalahdesta lähtevään veneeseen. Adja sijoitettiin kapean veneen kokkaan ja me kävimme keulapenkille seuraksi. Adja on ollut veneessä aiemminkin, mutta silti minua vähän jännitti, miten lähes tunnin kestävä matka kapeassa veneessä Ravadaskönkäälle sujuisi. Alkumatkan koira haisteli tuulta, mutta kävi sitten lattialle makailemaan koneen hyrrätessä unettavasti ja unen lopulta voittaessa jylhän jokilaakson komeat aarnimänniköt.

Veneellä olisi voinut jatkaa matkaa Kultasatamaan asti, mutta halusimme pysähtyä putokselle. Rantauduimme siis Ravadaskönkäälle seuranamme inarilainen porukka, joka oli tullut hakemaan lapsen kastevettä putouksesta. Koira on pidettävä kytkettynä ja se haittasi Adja uimareissua joessa. Pieni viilentävä uintikierros hihnan päässä onnistui silti.

Ravadaskönkäältä pääsee polkuja myöten takaisin Njurgalahteen tai vielä eteenpäin Lemmenjoen Gaskoaiville, Kultasatamaan ja Morgamojan Kultalaan. Yhteen suuntaan tämän kultamaiden polun pituus on 57 km, mutta joko osan matkaa tai koko paluumatkan voi ajaa veneellä. Polun varrella on autiotupia sekä merkittyjä alueita, joissa voi leiriytyä. Kansallispuistossa kulkeminen on rajoitetumpaa kuin erämaa-alueella. Joen ylitys on tehtävä paikalle kiinnitetyllä pienellä veneellä köyttä apuana käyttäen.

Kiipesimme ylös rinnettä katselemaan maisemia ja syömään eväitä, joista osan sai Adja. Rannassa paluuvenettä odottaessamme Adjan rodunomaiset piirteet eli kyltymätön ruokahalu ja ihmisystävällisyys pääsivät oikeuksiinsa ja kukoistivat: muut matkalaiset saivat syöttää hänen ylhäisyydelleen loput eväänsä sekä vielä rapsuttaa hänen kuninkaallista turkkiaan yllin kyllin.

Päivän päätteeksi patikoimme vielä Njurgalahden kylän liepeiltä lähtevän 4,5 km pituisen luotopolun. Tämä jokilaakson männikössä kulkeva rengaspolku on hyvin merkitty ja sen varrella on useita juomapaikkoja koiralle. Viritimme tulet nuotiopaikalla ja paistoimme makkarat. Aurinko paistoi yötaivaalla ajellessamme takaisin mökille.



sininen: vuoroveneiden lähdön pysäköintialue

vihreä: patikkareittien pysäköintialue



Ajo-ohje: Inarista Kittilään päin noin 35 km, oikealle Lemmenjoelle 10 km. Leviltä Pokan kautta noin 150 kilometriä osittain melko huonoa tietä.