Olen viettänyt parin viime vuoden ajan 6-8 viikkoa Lapissa lähinnä Levillä. Matkaa kertyy perille tuhannen kilometriä - toisaalta lentokenttä on molemmissa päissä lähellä. Osa perheestä lentää joskus, koska loma-aikataulut eivät aina käy yksiin. Koirat olemme jättäneet hoitolaan vain kerran siinä vaiheessa, kun olimme vasta hankkineet mökin. Välillä autossa reissaa kolme isoa malamuuttia.
Alaskanmalamuuttimme tulevat aika sekopäisiksi onnesta saapuessamme Leville: tiedossa pitkiä lenkkejä ja vetämistä. Tänä kesänä sääskiä ei ollut kuin nimeksi, joten ilman hyttysmyrkkyjä pärjäsi hyvin alempanakin tuturissa.
Lähdimme tyttären ja Juntin kanssa helteisenä päivänä kävelemään polkua nro 14. Reitin pituus on 10,8 km - mökiltämme hieman lisää. Reitti kulkee tunturin alarinteillä pohjoispuolella ja on helppokulkuinen. Reitin varrella on kaksi pientä suolampea, josta koira voi käydä juomassa. Suo upottaa jonkin verran eikä aivan rantaan pääse, joten flexille on käyttöä ellei halua kastella kenkiään suovedessä.
Juntilla oli hyvä vetovire päällä, joten juomiset jäivät siinä vaiheessa väliin. Minun ja tyttären silmissä siinsi jo ajatus golfkeskuksen terassista. Saisiko koiran jonnekin?
Draiviin saavuttuamme edessä oli huimaavan kaunis näky: ulkona istuivat vesikuppi edessään japanin pystykorva ja alaskanmalamuutti! Kiersimme istumaan toiselle puolelle terassia ja kävin hakemassa juomat meidän porukalle. Juntille tarjoiltiin vettä ravintolan koirankupista. Suosittelen!
Matka mökille jatkui reitin nro 14 pohjoislenkkiä eikä sen varrella ole enää juomapaikkoja.
perjantai 31. heinäkuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti