Hetan Jyppyrällä ja Skierrissä, tie 956

Lenkkarit jalkaan, koira autoon ja suunta kohti Jyppyrän lenkkipolkuja.

Ajelimme Leviltä tietä 956 pitkin Tepaston ja Puljun kautta Hettaan. Reitti ei ole nopea, ja asutuksetkin ovat harvassa. Hetta on Enontekiön keskusta ja se sijaitsee heti Norjan Kautokeinoon lähtevän 93-tien itäpuolella.

Pysäköimme auton Tunturi-Lapin Luonto- ja kulttuurikeskus Skierrin pihalle. Skierri sijaitsee Jyppyrävaaran juurella pari kilometriä Hetan keskustasta Peltovuomaan päin. Pihapiiristä lähtee useita eri pituisia polkuja. Hetasta voi patikoida vaikka Pallakselle asti.

Olimme suunnitelleet kiipeävämme Jyppyrän vaaralle ja valitisimme siis sinne lähtevän polun. Juntti veti innoissaan ja siksi minun matkani ylöspäin sujui varsin mukavasti - alastulo ei energiaa puskevan koiran kanssa ollutkaan sitten pelkkää iloa. Jyppyrällä on seita, muinainen saamelaisten uhripaikka. Polun varrella on kylttejä, joissa kerrotaan seidasta sekä saamelaisten juhannuksenviettotavoista.

Ilma oli kirkas ja huipulta näkyi hieno tunturimaisema. Alla siinteli Ounasjärvi. Näkymät ulottuivat aina Haltille asti! Juntti-koiramme oli kuumissaan eikä sitä paljon maisemat innostaneet: kaiken huomion vei maisemakodasta tulevat tulevat tuoksut. Koira haisteli antaumuksella kaikki kodan kolot ja joi lopuksi vettä ämpäristä. Liekö sadevettä vai oliko se tarkoitettu tulien sammutukseen, meni kuitenkin parempiin suihin. Kodan vieressä on puuvaja sekä puucee.

No, alaskin pääsimme. Sää oli lämmin ja ajattelin jo, että luontokeskus taitaa jäädä väliin, koska koiraa ei voisi autoon jättää. Autossa se viihtyy hyvin viileällä ilmalla, mutta tällä säällä edessä olisi ollut lämpöhalvaukseen kuollut koira alta aika yksikön.

Skierrin pihalta löytyi malamuutinkestävään juoksulankaan kiinnitetty kettinki! Juntti on vahva koira eikä se jää suosiolla yksikseen muualle kuin autoon. Juntin hampaissa on teräsverkkokin saanut kyytiä. Tähän uskalsin koirani kiinnittää luonokeskuksessa käynnin ajaksi - ja sekä juoksulanka, kiinnikkeet että kettinki olivat vielä ehjiä palattuamme. Jopa koira oli kiinni. Luontokeskuksessa käynti olisi jäänyt väliin, jos tällaista järjestelyä ei olisi ollut.


Koirankiinnityspaikka on aidan takana kohdassa, josta luontopolut lähtevät. Paikka on rauhallinen ja varjoisa. Vettä voi hakea luontokeskuksen vessasta omaan kuppiin.

Matka jatkui Muonion kautta Revontulentietä 21 takaisin Leville.