Ajelimme 7-tietä pitkin miehen ja alaskanmalamuutti Juntin kanssa kyläreissulle, mutta poikkesimme Pyhtään kohdalta pohjoiseen lähtevälle Vastilan tielle koiraa ulkoiluttamaan. Noin 12 km Vastilan tietä ajettuamme saavuimme Valkmusan kansallispuiston parkkipaikalle. Alueella on useita eri suotyyppejä ja alue on osittain Pyhtään, osittain Kotkan puolella.
Vaihdoin sandaalit maastokenkiin parkkiksella, juotin koiraa ja sitten pitkospuita pitkin suolle. Juntti on kokenut kulkija pitkospuilla, mutta välillä suon tuoksut olivat niin houkuttelevat, että se tallusteli vieressä tassut suohon upoten. Pitkospuut ovat paikoitellen huonossa kunnossa, mutta niiden kunnostustyöt ovat aluillaan.
Saavuimme lintutornille, josta avautuivat näkymät ympäröiville soille. Joitakin isoja lintuja lenteli kauempana, mutta olen huono tunnistamaan niitä.
Malamuutti ei lintubongausta ymmärrä ja matka jatkui kiinnostavimpiin kohteisiin: perhosia, korentoja, sisiliskoja, karpaloita, juolukoita, puolukoita, mustikoita, lakkoja. Välillä se oikein työnsi kuononsa syvälle suohon ja tuhisti. Ai miten se olisi halunnut päästä juoksemaan, mutta koirat on Valkmusassa pidettävä kiinni.
Autolle saapuessamme tarkastin koiran tassut, mutta ne olivat puhtaan valkoiset. Ihme juttu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti