Kotkan Sapokassa, tie7

Aamukahvin jälkee miä menin ulos koiratarhal ja sanoin Eskol, et lähetsiä munkaa Kotkaa. No sehän meinas tulla häkist ulos, mut miä sit sil, et rauhotu ensin. Se istu ja miä avasin portin ja annoin sille luvan tulla ulos. Esko veti pari kertaa talon ympär ja miä avasin sil aikaa paksin. Sinnehän se hyppäs. Kotsaa jääneet koirat alko metelöimää, ku ne tajus tilanteen.

No ku myä oltii ajettu vähä matkaa, ni miä huomasin, et Esko taitaa taas vetää hirsii ketarat levällää niinkuse yleensäki tekee autos. Miä ajoin sit seiskatietä Ahvenkoskelle asti ja pysäytin auton parkkii Alman kahvikioskil. Syätii siin sit Eskon kaa jäätelöt ja nakit ja sit miä sanoin sille, et lähtääs jatkaa matkaa.

Myä pysäyttii Sutelan Rismaa ostaa kukkii, ku oltii menos kylää. Sielt myä ajettii Mussalon tiätä saarel ja miä aattelin, et nyt täytyy käyä Eskon kaa lenkil, et se saa vähä purettuu enerkiaa. Ajettii Tammikaun päähä, mis on koirapuisto. Se on sellane melko piäni, mut siin on korkeet aiat ja se on kaksosane, niin et isot ja piänet voi olla vaik eri pualil. Siäl ei ollu muita koirii ni myä lähettii sit kiärtää Puistolan lenkkii. Meren rannas miä vähä harjasin Eskoo, ku silt lähtee nii miälettömät määrät paksuu karvaa. Se on ku joku lammas.

Sapokan vesipuisto on nykysin nii hiano, et ei meinaa enää tunnistaa entiseks ankkalammeks. Tuli sellanen tunne, et saaks tänne ollenkaa viiä koirii. Mut sit miä näin miälettömän monii roskiksii ja aattelin, et kyl kai saa. Lintui ei näkyny enää, mut ne korvas kyltti, joka kiälsi lintujen syättämisen. Ei kyl näkyny yhtää roskaakaa. Oli myäs keinotekonen haikaranpesä haikaroinee. Miä olisin kyl tykänny niist ankoist ja sorsit enemmän. Turistei oli paljo ja jotkuu kyseli, et onks toi laika tai haski. No ei oo. Se on alaskanmalamuutti! Esko ei niist välittäny, vaa haisteli kukkii tai muuten vaa puskii.

Esko ois ulkoillu vaik kuinka kauan, mut miä sanoin sille, et nyt kyl tuut äiskän mukaa kylää, ni siäl sinuu piätää kyl hyvänä.